Hei kaikki lukijat!

En päivitä tätä blogia enää. Joulukuussa 2012 valmistuin sairaanhoitajaksi, joten tämä blogi ei ole enää ajankohtainen minulle. Blogi jää kuitenkin edelleen luettavaksi.

Kiitokset lukijoille.

Tietoa lapsuusiän epilepsioista ja siitä, mitä epilepsia yleensäkin tarkoittaa.


Epilepsioiden luokittelua

• Epilepsia käsitteenä hyvin laaja, pitää sisällään syntymekanismeiltaan, oireiltaan, kohtaustyypeiltään ja ennusteiltaan hyvin laajan kirjon erilaisia tautimuotoja, esiintyy kaiken ikäisillä, useimmin alkaa lapsuudessa tai vanhuudessa
• Epileptinen kohtaus: kliininen tajunnanhäiriöin, liike- ja tuntohäiriöin, autonomisin tai psyykkisin häiriöin ilmenevä äkillinen ja ohimenevä aivojen tiettyjen neuroneiden poikkeava sähköinen  purkauksellisuus.
• Epileptinen kohtaus ei ole aina merkki epilepsiataudista (esim. alkoholin tai kemikaalin aiheuttama välitön kohtaus).

• Epilepsia on taipumus saada (neonataalivaiheen jälkeen) toistuvia epileptisiä kohtauksia ilman erityisiä altistavia tekijöitä.
• Epilepsiaoireyhtymä on epilepsiaan liittyvien oireiden (esimerkiksi kohtaustyyppi) ja tutkimuslöydösten (esimerkiksi EEG) muodostama kokonaisuus, joka samaa oireyhtymää sairastavilla on samanlainen, vaikka etiologia voi olla erilainen
• Esim. infantiilispasmioireyhtymä, rolandinen epilepsia

Kohtaustyypit

• Määritellään oireiden mukaan
• Fokaaliset eli paikallialkuiset kohtaukset
  • Poikkeava toiminta aivoissa paikallinen ja paikannettavissa kliinisin oirein sekä tutkimuksin (mm. EEG). Oireet sen mukaan, millä aivoalueella poikkeava sähköinen toiminta ilmenee.
  • Kohtauksessa tajunta ei katoa, häiriötä voi olla
  • Ennen kohtausta voi esiintyä ennakko-oireita (aura), viittaa usein siihen aivonosaan, josta kohtaus alkaa (esim. makuaistimus, muistihäiriö) tai yleinen pahanolontunne
  • Motoriset kohtaukset (raajakouristelu, katseen, pään tai vartalon asennon poikkeavuus)
  • Sensoriset kohtaukset (näkö-, kuulo-, tunto-, haju- tai makuoire, huimaus)
  • Autonomisen hermoston oireet (pahoinvointi, hikoilu, sydämentykytys, pupillien laajeneminen...)

• Primaaristi yleistyvät kohtaukset
  • Purkaukset alkavat yhtäaikaa molemmissa aivopuoliskoissa
  • Toonis-kloonisessa kohtauksessa tajunnan välitön ja täydellinen häviäminen, ensin noin 20 sek kestävä tooninen jännitys koko kehossa, jolloin potilas voi huutaa ja suoli ja rakko tyhjentyä. Tämän jälkeen klooniset kouristukset, jolloin raajat nykivät rytmisesti. Kohtauksen jälkeen jälkiuni
  • Poissaolokohtauksessa (abcence) lyhyt tajunnan-alenema ja poissaolo, potilas ei tiedosta kohtausta ja jatkaa tekemistään
  • Myoklooninen kohtaus: Äkilliset voimakkuudeltaan vaihtelevat lihasnykäykset tajunnan säilyessä
  • Hyvin usein myoklonioihin liittyy toonis-klooninen tai poissaolokohtaus
  • Myös myoklonis-astaattiset, tooniset, klooniset tai atoniset kohtaukset

• Sekundaarisesti yleistynyt kohtaus
  • Alkaa fokaalisen kohtauksen oirein, mutta leviää kohtauspesäkkeestä molempaan aivopuoliskoon

• Status epilepticus voi alkaa sekä primaarisesti yleistyvästä että fokaalisesta kohtauksesta

Diagnoosi

• Mikäli lapsen epäillään sairastavan epilepsiaa, tutkimuksiin
• Anamneesi: yleinen sairausanamneesi sekä yksittäisten kohtausten mahdollisimman tarkka kuvailu (lukumäärä, kesto, vuorokauden aika, tarkka oirekuva)
• Perheen ja suvun kuumeiset ja kuumeettomat kohtaukset
• Oireyhtymän löytyminen helpottaa hoidon suunnittelua
• Erotusdg mm. kuumekohtaukset (huom. kuumekohtaukset plus), vaskulaarinen kollapsi, vaikea migreeni, psyykkiset oireet, liikehäiriöt, alkoholin vieroituskohtaukset, kemikaalien aih. kohtaukset, vastasyntyneen hyvänlaatuiset kohtaukset, tuore trauma
• EEG ja MK, epäselvissä tapauksissa videotelemetria

Lapsuuden epilepsiat

• Tavallisin syy epilepsiaan on aivojen kehityshäiriö tai vaurio
• Symptomaattiset epilepsiat, todennäköisesti symptomaattiset epilepsiat (etiologia ei selvä)
• Kehitysvammaisuus tavallista
  • mm. aineenvaihduntasairaudet, kehitysvammaoireyhtymät, epilepsiaoireyhtymät (mm. infantiilispasmit, Lennox-Gastaut)
• Myös idiopaattiset ja familiaaliset epilepsiat
• 70-80%:lla kohtaukset saadaan loppumaan ja kehitys normaalia tai lähes normaalia myöhemmin
• Syytä epilepsialle ei osoitettavissa (geneettisiä tekijöitä löydetty) tai perinnöllinen epilepsiaoireyhtymä
• Hyväennusteiset epilepsiaoireyhtymät, esim. rolandin epilepsia (alkaa 2-14 v), vallitsevasti periytyvä yöllinen frontaalilohko-epilepsia (amygdala-hippokampusalueella aurana pelkotuntemus)

• Idiopaattiset ja symptomaattiset fokaaliset tai yleistyvät kohtaukset → laaja kirjo, ks. kansainvälinen epileptisten kohtausten luokittelu 2001
• Tavallinen ensioire on kohtaus
• Symptomaattisen epilepsian tavallinen ensioire on myös kehityksen hidastuminen tai taantuminen

• Sähköinen toimintahäiriö häiritsee 1. vuoden aikana aivojen toimintaa ja kehitystä enemmän kuin myöhemmin, sillä dendriittien ja synapsien muodostuminen sekä myelinisaatio kesken, lisäksi kohtauksia estävät mekanismit kehittymättömiä
• Tiheään toistuvat kohtaukset voivat vaurioittaa aivojen toimintaa myös terveillä alueilla, jolloin kehitys viivästyy.
• Kehitysviivästymä ei korjaannu, mikäli nopean kehityksen vaihe on ohitettu (ensimmäiset elinvuodet), mikäli kohtaukset hallintaan (esim. lääkehoito) ennen tätä, viive voi korjaantua

• Vastasyntyneisyyskaudella (ad 28 vrk ikä), imeväisiällä (< 1v), leikki-iässä, lapsuus- ja nuoruusiässä alkaa kyseiselle iälle tyypilliset epilepsiaoireyhtymät ja epilepsiataudit
• Pääasääntöisesti idiopaattisten ja familiaaristen oireyhtymien ennuste on hyvä, kehitysviivettä ja sosiaalisia vaikeuksia voi esiintyä
• Symptomaattisten tai todennäköisesti symptomaattisten muotojen ennuste vaihtelee suuresti tyypin mukaan kehitysviiveestä syvään älylliseen kehitysvammaan, huomioitava perussairauden vaikutus.
• Pahanlaatuisissa oireyhtymissä kuolleisuus lisääntynyt 5-20%. Kaikilla alle 10 v. 5-6% ja 11-24 v. 3%

Epilepsiaoireyhtymiä

• Infantiilispasmioireyhtymä (Westin oireyhtymä)
• Imeväisiän hyvänlaatuinen paikallinen epilepsia
• Imeväisiän vaikea myokloninen epilepsia
• Myoklonis-astaattinen epilepsia eli Doosen epilepsiaoireyhtymä
• CSWS-oireyhtymä (continuous spike and wave during slow wave sleep)
• Lapsuusiän hyvänlaatuinen epilepsia, jossa esiintyy keskitemporaalisia piikkejä (ns. rolandinen epilepsia)
• Lapsuusiän hyvänlaatuiset takaraivolohkoepilepsiat (Panayiotopouloksen ja Gastaut'n oireyhtymät)

• Nuoruusiän myoklonusepilepsia
• Etenevä myoklonusepilepsia (EPM1) eli Unverricht–Lundborgin tauti (ULD)

Hoito

• Lääkkeellinen tai lääkkeetön (mm. kohtauksia provosoivien tekijöiden välttäminen, kirurginen hoito, ruokavalio)
• Kohtauksien ehkäisy, kohtauksien hoito (kohtauslääke diatsepaami rektioli Stesolid tai midatsolaami bukkaalisesti Epistatus tai perussairauden hoito)
• Lääkehoidon tarkoituksena korottaa kohtauskynnystä (purkausten esto)
• Toteutetaan yhteisymmärryksessä perheen kanssa
• Tavallisia lääkkeitä, valitaan epilepsiatyypin mukaan, mm.: karbamatsepiini (Apydan), valproaatti (Absenor), fenobarbitaali (Luminaletten), levetirasetaami (Keppra), fenytoiini (Hydantin), klonatsepaami (Rivatril)

Lääkehoidon aloitus

• 1. kohtaus, lääkehoidon harkinta
  • kohtaus paikallisalkuinen, symptomaattinen
  • EEG poikkeava
  • potilas tai perhe ahdistunut, pelkää uusimista, ajokorttiasiat
• Aloittamatta jättämisen harkinta
  • kohtaus idiopaattinen
  • selvä altistava tekijä löytyy
  • EEG normaali
  • rolandinen kohtaus
  • potilas tai perhe vastustaa hoitoa

Toistuvat kohtaukset

• lääkehoitoaloitus tavallisesti 2. kohtauksen jälkeen
• varmistettu dg
• varmistettu kohtaustyyppi
• kohtausten esiintymistiheys
• esiintymisen vuorokaudenaika
• potilaan elämäntilanne
• hoitomyöntyvyys

Lääkehoidon periaatteet

• Aloitus 1 lääkkeellä pienimmällä mahdollisella hoitoannoksella, annoksen nosto tarv.
• 2. lääke, mikäli ensimmäinen ei riitä
• 1. lääkkeen purku, mikäli ei ollut vaikutusta
•  Yhdistelmähoito, mikäli ensimmäisellä vaikutusta
• Mikäli 2. lääkkeellä kohtaukset loppuvat, 1.lääkkeen lopetus
• Usean lääkkeen yhdistelmähoidot harkinnanvaraisesti, jos ei auta, vähennys 1. lääkkeeseen

Lääkehoidon seuranta

• Alussa tiheämmin, myöhemmin harvennetaan, kliininen ja kasvun seuranta
• Sivuvaikutusten huomiointi: lääke- ja potilaskohtaista, useimmilla lääkkeillä lukuisia sivuvaikutuksia kuvattu
• Mm. ataksia, leukopenia, väsymys, iho-oireet, levottomuus, ahdistus, päänsärky, ruokahaluttomuus, painomuutokset, mahakivut
• Laboratoriokokeet alussa ja tarvittaessa: maksastatus, munuaisarvot, valkosolut, veren lääkepitoisuus (vain fenytoiinilla säännöllisesti)

Läkkeettämät hoidot

• Mikäli lääkehoidon vaste ei riittävä, vaikeat epilepsiat
• kohtausta aih.tekijoiden välttäminen, vagusstimulaatio, immunoglobuliini, akupunktio, dieettihoito, kirurgia
• Leikkaushoitoharkinta fokaalisiin epilepsioihin
• Ikä ei ole este
• Aivopuoliskojen välisten yhteyksien osittainen katkaisu kun fokaalisen epilepsian alupesäkettä ei tarkasti tiedetä
• Kohtauspesäkkeen poisto

Ketogeeninen ruokavaliohoito

• Hiilihydraattien ja proteiinien saantia on rajoitettu energia tulee pääasiassa rasvoista → ketoaineet energianlähteen
• Vaikutusmekanismia ei tunneta tarkkaan
• Yksi vaikean epilepsian hoitomuoto, jos lääkkeillä ei vastetta tai haittavaikutuksia runsaasti eikä kirurgisen hoidon mahdollisuuksia ole.
• Suhteet 4:1 ja 3:1 tavallisimmat → 4 osaa energiasta rasvoista + proteiineista, 1 osa hh
• Mukailtu Atkins: 1:1 tai 2:1 – vähemmän rajoituksia
• Runsas rasva, liha, siipikarja, kala, kananmunat, vihannekset → punnitaan gramman tarkkuudella
• Niukasti kasviksia, hedelmiä ja marjoja
• EI sokeria, maitoa, viljatuotteita, perunaa
• Ketogeeninen ravintovalmiste vauvoille myös ainoana ravintona (”maito”), vitamiini ym. lisät

• 15% kohtauksettomia 1 v ruokavalioseurannassa
• 1/3:lla kohtausten väheneminen 90%
• Kognitiiviser vaikutukset: oppiminen ja muistin paraneminen
• Apu hoitoresistenttiin epilepsiaan

• lhaastava toteuttaa, alkuoireiden jälkeen vatsaoireet, ummetus, munuaiskivet, veren kolesterolipit. nousu, luun tiheyden pieneneminen, lapsen hoitokielteisyys, vanhemmille vaativa
• Ruokavalion purkaminen, mikäli kohtaustilanne ei helpotu
• Lasten epilepsian hoidossa koko perheen ohjaus, tukeminen ja tiedon antaminen, vierellä kulkeminen

Lähteet

Lasten neurologia, Duodecim
Lasten epilepsiat ja kuumekouristukset, Käypä hoito -suositus
Ruokavalio helpottaa lasten vaikeaa epilepsiaa, Sairaanhoitaja 11/2011
Pharmaca Fennica
Verneri.net Kehitysvamma-alan verkkopalvelu

• Masennuksen esiintyvyyden huippu myöhäisessä keski-iässä, vakavan depression esiintyvyys > 64-v miehillä n. 2–3 % ja naisilla 3–5 %, masennustilojen esiintyvyys 12-13 %
• Ennuste samansuuntainen kuin nuorempienkin kun hoidetaan asianmukaisesti
• Sairastumisessa keskeistä elämäntilanteeseen vaikuttavat tekijät
• Menetysten kasautuminen voi laukaista sairauden erityisesti elämänkokemusten herkistämillä ja perinnöllistä alttiutta kantavilla henkilöillä
• Vanhuksilla tavallisimpia depression puhkeamista edeltäviä elämän tapahtumia ovat mm. Puolison kuolema, somaattiset sairaudet, toimintakyvyn heikkeneminen, aiempi depressiivinen häiriö

 Keskeisiä oireita: muutokset tunnetilassa ja siihen liittyvä toiminnan muutos

• Masentunut mieliala, mielenkiinnon ja mielihyvän kokemisen puute, uupumus, ruokahalun muutokset, aloitekyvyttömyys ja keskittymiskyvyn puute, alentunut itsetunto ja –luottamus, perusteeton syyllisyyden ja/tai kohtuuton arvottomuuden tunne, itsetuhoajatukset/-yritykset ja häiriintynyt uni, psykomotorinen hidastuneisuus/-kiihtyneisyys
• Vaikeassa masennustilassa 8-10 oiretta
• Diagnoosi: oireilua vähintään 2 viikkoa. Joskus nopeamminkin jos oireet riittävän voimakkaat ja nopeasti alkaneet

• Vaikeasta masennuksesta kärsivä ei kykene jatkamaan työtään tai ylläpitämään sosiaalisia suhteitaan
• Arvottomuuden ja syyllisyyden tunteet usein
• Itsetuhoiset ajatukset usein
• Depression somaattiset oireet: unen ja ruokahalun muutokset, tavallisia
• Myös dementiapotilailla voi olla hoidettavissa oleva depressio, usein masennus liittyy myös dementian oirekuvaan -> elimellinen mielenterveyshäiriö
• Vakavan depression seuraus on itsemurha
• N. 4-15 % masennusta sairastavista kuolee itsemurhaan

• Tunnistetaan vanhuksen depressio, joka on usein alidiagnosoitu ja alihoidettu sairaus.
• Hoidetaan akuutti depressio pyrkien lievittämään kaikkia sen oireita.
• Parannetaan vanhuksen elämänlaatua tuella ja lääkkeillä siten, että lääkkeiden haittavaikutukset jäävät mahdollisimman vähäisiksi
• Tukea ja tietoa potilaalla ja perheenjäsenille, hoidolliset keskustelut, tiivis hoitosuhde ja vasteen arviointi
• Avohoito lievään masennukseen, vaikea osastohoitoon
• Sähköhoito on turvallinen ja tehokas hoitomuoto, vasta-aiheita vähän
• Psykoterapia (esim. kognitiivinen) vaikuttava hoitomuoto kun potilas on motivoitunut
• Otettava huomioon potilaan kognitiiviset kyvyt, dementia?
• Fysioterapia voi olla hyvä masennuksen tukihoito

• SSRI-lääke, MAO-estäjä (moklobemidi) tai kaksivaikutteiset masennuslääkkeet (mirtatsapiini, venlafaksiini)
• Ei miel. trisyklisiä masennuslääkkeitä niiden antikolinergisten vaik. ja asentohypotensio vaik. (vaaraa lisää sydämen vajaatoim. Ja kuivuminen) vuoksi, johtumishäiriöisillä vaarallisia
• Tyypillisiä antikolinergisia haittavaik.: suun kuivuminen, näköhäiriöt, ummetus ja virtsaamisvaikeudet, muistivaikeudet.
• Lääkkeet vaikuttavat sentraalisesti: kognitiivisten toimintojen heikentyminen (huom! Dementikot), uneliaisuus, tasapainovaikeudet, lihasnykäykset ja kiihtymis- ja sekavuustilat
• SSRI voi aiheuttaa levottomuutta, kaksivaikutteiset lihomista

• Tyypillisin vaihein etenevä aivosairaus, joka johtaa laaja-alaiseen muistin ja muiden kognitiivisten toimintojen heikkenemiseen, lopulta liikunta- ja nielemiskyvyttömyyteen ja kuolemaan (kesto noin 12 v), yleisin välitön kuolinsyy aspiraatiopneumonia.
• Muistitoiminnot vaikeimmin vaurioitunut kogn. toiminnan osa-alue kaikissa taudin vaiheissa
• AT+AVH dementian alatyyppinä merkittävä vanhemmissa ikäryhmissä
• AVH:n viittaavat paikalliset  neurologiset oireet ja iskeemiset muutokset  aivokuvassa
• Karkea jako: perinnöllinen (alkaa varhain, alle 60v) vs. ei-periytyvä (alk. myöhään)
• alkamisikä vaihtelee välillä 40-90 v

• Varhainen AT (MMSE 24-30), lievä (18-26), keskivaikea (10-22) ja vaikea (0-12) AT:hen liittyvä dementia
• Hippokampusatrofiaa jo alussa (muistitoiminnot ohimolohkon sisäosissa), jo varhaisessa AT:ssa magneettikuvauksella (=tärkein yksittäinen tutkimus), osuvuus 90 %
• Taudin edetessä lisääntyvää kuorikerroksen atrofiaa ja sentraalista atrofiaa (kammioiden laajeneminen)
• Taitojen heikkeneminen päinvastaisessa järjestyksessä kuin ne lapsuudessa on saavutettu
• Myös aivojen degeneraatio etenee vastaavasti: viimeiseksi kehittyneet aivoalueet tuhoutuu ensimmäisen

• Varhaisessa ja lievässä vaiheessa oireiden vähättely, lievässä AT dementiassa sairaudentunto tallella, keskivaikeassa katoaa

• Oppimisen ja mieleenpainamisen heikentyminen, muistivihjeistä ei juuri apua
• Mm. vastaanottoaikojen tai kaupassakäyntien unohtelu, uusien lääkeohjeiden opettelu ei onnistu…
• Muistaa yksittäisiä tapahtumia, mutta niiden aikajärjestykset sekaisin
• Muistihäiriön myöntäminen viimeistään nyt
• Myös: kielelliset vaikeudet, aloite- ja keskittymiskyvyttömyys, toiminnan ohjauksen häiriöt, epävarmuus vieraassa ympäristössä (eksyminen), keskustelun seuraamisen vaikeus porukassa
• Toimintakyky heikentynyt: talouden suunnittelu, rahankäyttö, ruoanvalmistus, oma lääkehoito, monimutkaiset harrastukset
• Selviytyy yksin kotona, vaikka tarvitsee päivittäistä seurantaa
• Laihtuminen (vaikka ravitsemustila hyvä), motorinen hidastuminen

• Aiheuttaa myös elimellisiä mielenterveyshäiriöitä = mielenterveyshäiriöt, joiden katsotaan suoraan johtuvan fysiologisista seurauksista
• Tavallisimpia käytösoireita ovat: Harha-ajatukset, vainoharhaisuus, agitaatio, ahdistuneisuus, hallusinaatiot, väärintulkinnat, mielialamuutokset (depressio tai mielialan kohoaminen)
• Persoonallisuuden muutokset (mm. joidenkin piirteiden korostuminen)
• Masennusta ja ahdistuneisuutta lievästä keskivaikea-asteiseen dementiassa
• Lievässä AT:ssa myös lisääntynyt ärtyvyys, apatia, tunne-elämän latistuminen
• Harhaoireet ja muut käytösoireet pidemmälle edenneissä muodoissa, kutienkin jo lievässä muodossa voi esiintyä epäluuloisuutta, mm. varastamisepäilyt

• Lääkehoidolla voidaan hidastaa sairauden etenemistä ja lievässä AT:ssa jonkin verran parantaa kognitiivisia toimintoja (ohimenevästi; taudin etenevä luonne) ja kohentaa yleisvaikutelmaa
• AKE:n (asetyylikoliiniesteraasin) estäjät ovat ensisijaisia lääkkeitä varhaisen ja lievän AT:n hoidossa
• Donepetsiili (Aricept), Galantamiini (Reminyl), Rivastigmiini (Exelon)
• AKE:n estäjiä tai memantiinia (Ebixa) voidaan käyttää keskivaikean tai vaikean AT:n lääkehoidossa.
• Alzheimerin taudin ja samanaikaisen aivoverenkiertosairauden lääkehoito: Galantamiini sekä yleiset sydän- ja verisuonisairauksien hoitolinjat

• Omaisen ja potilaan omatoimisuuden tukeminen kotihoidossa
• Laitoshoito tarpeen mukaan
• Käytöshäiriöiden tunnistaminen ja hoito (esiintyy jossain vaiheessa 90%:lla potilaista)
• Selvitettävä somaattisten sairauksien osuus oireissa tai laukaisevana tekijänä -> hoito
• Hoidettava, kun oireet häiritsevät potilasta tai omaista ja heikentävät toimintakykyä ja elämänlaatua tai aiheuttavat vaaratilanteit

• Ensisijaisena lääkkeetön hoito: mm. omaisten tuki ja ohjaus, hyvä perushoito (ravitsemus, puhtaus), tunne-elämää tukevat ja kognitiivisesti suuntautuneet terapiat (muisteluterapia), virikkeellisyys, käyttäytymisen ja vuorovaikutustapojen hallinta (behavioraaliset terapiat), luovat terapiat
• Liikunta, virkistystoiminta, kuntouttava päivätoiminta
• Käytösoireiden ensisijainen hoito on muistisairauden asianmukainen lääkehoito
• Psyykenlääkkeitä tarvitaan usein tilapäisesti masennusoireiden sekä vaikeimpien levottomuus- ja psykoosioireiden hoidossa

• Hasiksen ja marijuanan vaikuttava aine tetrahydrokannabinoidi (THC) läpäisee istukan sitä paremmin, mitä pidemmälle raskaus on edennyt
• Ei ole todettu aiheuttavan epämuodostumia tai lisäävän keskenmenoriskiä
• Marijuanasavukkeessa on kuitenkin 5 x enemmän tervaa ja hiilimonoksidia kuin tupakassa 
• CO supistaa napanuoran verenvirtausta ja heikentää sikiön hapetusta
• Käyttäjien vastasyntyneet normaalia pienipainoisempia, painon laskulla suora yhteys käyttömääriin.
• Vastasyntyneistä n. 20% painaa < 2500 g
• THC:n sikiövaikutukset samantyyppisiä kuin tupakan
• Runsas tupakointi lisää istukan irtoamisen ja ennenaikaisen synnytyksen riskiä, THC:n osalta vastaavia selvityksiä ei ole tehty.
• Lapsella voi myöhemmin ilmetä keskittymiskyvyn häiriöitä

• Läpäisee istukan helposti kaikissa raskauden vaiheissa
• Aiheuttaa sydänvikoja, pienipäisyyttä ja henkistä jälkeenjääneisyyttä → vaikeusaste riippuu äidin käyttämistä amfetamiinimääristä
• Suonensisäisesti annosteltuna aiheuttaa vakavimmat haitat sikiölle (verrattuna p.o. annosteluun tai nenän kautta inhaloituna): nopea istukan läpäisy ja korkeat pitoisuudet sikiössä 
• Ongelmana myös sikiön aliravitsemus kun odottavan äidin paino ei nouse lainkaan tai vain pari kiloa
• Heikentää istukan verenvirtausta → sikiön ravinnonsaanti vähenee entisestään
• Nostaa veren- ja kohdunsisäistä painetta → ennenaikaisen lapsivedenmenon riski kasvaa
• Lapsiveden tihkuminen lisää infektioriskiä
• Infektio usein käynnistää amfetamiinin käyttäjän synnytyksen ennenaikaisesti
• 2-3 peräkkäisen päivän amfetamiinin käyttö voi itsessään käynnistää synnytyksen usein jo 2 kk ennen la
• Jos keskosella lisäksi infektio, lapsen elämän alkuvaikeudet ovat huomattavat

• Kohonnut verenpaine
• Poikkeava itkuääni
• Imemisvaikeuksia
• Oksentelua
• 75%:lla tärinää, vapinaa, unihäiriöitä
• Vieroitusoireet saattavat kestää useita päiviä riippuen vauvan yleiskunnosta

• Aiheuttaa sikiölle mm. virtsateiden ja aivojen kehityspoikkeamia, synnynnäisiä sydänvikoja
• Lisää merkittävästi raskaudenaikaisia koviakin verenvuotoja verrattuna päihteettömiin synnyttäjiin
• Istukan ennenaikaisen irtoamisen riski on 10 x verrattuna normaaliväestöön
• Kohonnut infektioriski myös sikiöllä, erityisesti sepsis
• Äkillinen käytön lopetus voi aiheuttaa sydänpysähdyksen sikiölle
• Käytännössä riski on olematon, sillä suurien annosten oma-aloitteinen yhtäkkinen lopettaminen käytännössä mahdotont
• Sikiön kasvu hidastuu
• Kärsii hapenpuutteesta, joka ääritapauksessa johtaa sikiön kuolemaan
• Opiaatit läpäisevät istukan helposti ja sikiö tottuu huumeisiin → riippuvuus, vieroitusoireet syntymän jälkeen
• Alatiesynnytyksen tuottaman stressin sietokyky alentunut mm. hapenpuutteen vuoksi → jopa 40% opiaattiriippuvaisista äideistä synnyttää sektiolla

Opiaattien vieroitusoireet vastasyntyneellä

• Vastasyntyneen vieroitusoireet ilmenevät 24 h sisällä syntymän jälkeen, kestävät jopa 2-3 vk
• Levottomuus, tuskaisuus, vapina, tärinä, rytmihäiriöt, imemisvaikeudet
• Hoito: vakavat vieroitusoireet hoidetaan antamalla morfiinia laskevin annoksin
• Ilman hoitoa vakavin seuraus vaikeista vieroitusoireista voi olla äkillinen sydänpysähdys vielä 3-4 vk ikäisenä
• Myöhäisvaikutuksena suurentunut riski kätkytkuolemaan. Myös henkinen ja fyysinen jälkeenjääneisyys ja oppimisvaikeudet mahdollisia 
• Osa näistä johtunee kuitenkin postnataalisista tekijöistä 

• Käyttö harvinaista suomalaisten raskaana olevien keskuudessa
• Muualla maailmassa kokaiini ja crack ongelmana, yleisempiä kuin amfetamiini
• Kokaiini ja crack lisäävät sikiön pienipainoisuuden ja kasvunhidastuman riskiä
• Ennenaikainen istukan irtoamisen riski on 4 x (3,3%) verrattuna normaaliin (1,1%)
• Myös muut istukan irtoamiseen liittymättömät verenvuodot ovat yleisiä

• Vakavina komplikaatioina kouristukset, sydämen rytmihäiriöt ja sydänpysähdys jopa vielä 3-4 vk ikäisenä
• Näköhermon surkastuminen, karsastus ja taittovirheet
• Vatsanpeitteiden gastroschisis -tyyppinen sulkeutumishäiriö normaalia merkittävästi useammin

Tässä on tiivistetysti asiaa lasten lääkehoidon toteutuksesta ja erityispiirteistä.


Lasten lääkehoidon erityispiirteitä
 
 
Lasten lääkeannokset lasketaan painokilon tai joskus myös pinta-alan mukaan. Tällöin lääkeannokset voivat vaihdella runsaasti osastolla, jolla hoidetaan eri ikäisiä lapsia. Tässä on selkeä ero aikuisten lääkehoitoon, jossa annokset ovat eri kokoisilla aikuisilla lähempänä toisiaan, usein riippuen hoidettavasta sairaudesta yksilöllisesti. On siis oltava erittäin tarkka lääkeannoksen laskemisessa. Eri lääkkeiden sivuvaikutuksista on myös oltava hyvin selvillä. Lasten ulottoville ei saa jättää lääkkeitä toisin kuin aikuisten osastoilla tehdään. Hoitajan tai vanhemman on aina valvottava että lapsi ottaa hänelle määrätyn lääkkeen.
 
Lapselle annetaan lääke mieluiten tablettina, mikäli hän pystyy/on oppinut nielemään tabletteja. Tarvittaessa tabletti voidaan jakaa 2-4 osaan tai jauhaa ja sekoittaa jauhe nesteeseen. Pienelle lapselle lääke saadaan parhaiten annettua liuoksena tai mikstuurana. Jos lapsi ei suostu vapaaehtoisesti nielemään lääkeliuosta, se voidaan ruiskuttaa posken ja hampaiden väliin pienissä erissä lapsen ollessa syliotteessa.
 
Peräpuikkoja ei suositella ensisijaisesti annettavaksi, lääke annetaan mielummin suun kautta, jolloin imeytyminen on parempaa. Jos peräpuikkoja annetaan, niin käytön on oltava mieluiten lyhytaikaista niiden aiheuttaman paikallisen ärsytyksen vuoksi.
 
Silmätippoja annettaessa silmistä on ensin pyyhittävä mahdollinen märkä pois. Usein pienelle lapselle tarvitaan tippojen annon yhteydessä kiinnipitäjä. Korvatippoja annettaessa lapsi makaa kyljellä ja pidetään asennossa noin 1 minuutin ajan lääkkeenannon jälkeen, että lääke ei heti valu korvakäytävästä ulos. Alle 3-vuotiaan lapsen korvalehteä vedetään alas ja taakse korvakäytävän suoristamiseksi, jollon tippa tippuu perille. Yli 3-vuotiaiden (ja aikuisten) korvalehti suoristetaan vetämällä ylöspäin ja taakse.
 
Lääkeinhalaatioita voidaan antaa monella tavalla lapselle riippuen iästä ja kehitystasosta. Isommat lapset voivat käyttää suihkeita itsenäisesti. Pienempien lasten lääkkeenottoa puolestaan helpotetaan erilaisilla annostelijoilla (esim. tilanjatke), joiden kautta suihke ohjataan hengitysteihin. Myös inhalaationesteitä käytetään ja annostellaan lapselle esim. nebulisaattorilla. Pieni lapsi usein vastustelee ensimmäisellä lääkkeenantokerralla. Lääkkeenanto onnistuu parhaiten pitämällä lasta sylissä. Maskiosa on painettava tiiviisti kasvoille, jottei lääkettä mene hukkaan. Hengitysteistä lääke imeytyy nopeasti verenkiertoon ja vaikuttaa nopeasti, jolloin lääkevaikutusta on seurattava tarkasti. Inhalaatiot vaikuttavat parhaiten rauhalliselle lapselle.
 
Lapset kokevat usein pelottavaksi lääkkeen antamisen injektiona, jolloin lasta tulee valmistella huolellisesti lääkkeenantoon (miksi annetaan ja miten). On käytettävä mahdollisimman ohutta neulaa. I.m.-pistoksissa suositaan pakaran yläulkoneljännestä ja reiden ulkosyrjää. On tärkeää, että lapsi on pistämisen aikana mahdollisimman rentona, sillä lihaksen jännittyneisyys lisää kivun kokemusta. Aikaa on siis hyvä käyttää lapsen rentouttamiseen ja rauhoittamiseen. Pistäminen on suoritettava nopeasti. Neula sisältää lääkettä noin 0,02 ml, joten hyvin pieniä lääkemääriä annosteltaessa neula on täytettävä.
 
Lääkeinfuusioita annetaan lapsille samoilla periaatteilla kuin aikuisillekin. Laimennosten tekemisessä on oltava erityisen tarkka. I.v.:sti annettuna lääke vaikuttaa hyvin nopeasti, joten lääkkeen vaikutuksia lapseen on huolellisesti seurattava ja varauduttava tarvittaessa anafylaktisen reaktion hoitamiseen.
 
Lähteet:
 
Iivanainen ja Syväoja. 2009. Hoida ja kirjaa.
Koistinen, Ruuskanen ja Surakka (toim.) 2004. Lasten ja nuorten hoitotyön käsikirja.